Minä, tänä aamuna kun saatoin lastani kouluun pakkasessa: ”ilma on kylmä niin kuin suomalaisten sydän.”

Vaalitulos harmittaa ja huolestuttaa. Ehkä kunnallisjärjestön puheenjohtajana ja vaalipäällikkönä mietin myös, oisinko voinut tehdä jotain enemmän. Vaalipäivän ja seuravan aamun turha syyllisyys väistyi kuitenkin pian. Tiedän, että vasemmiston äänestysprosenttiin vaikutti moni asia, mutta meidän porukka teki ihan hurjan hyvää vaalityötä sataprosenttisesti.

Pohdin juuri puolueen vaalityössä mukana olleelle ystävälle, että hyvin intohimoisena ja jokseenkin ehdottomana ihmisenä mun on tosi vaikeaa ymmärtää ihmisten äänestyskäyttäytymistä. Kuulun niihin, jotka ottaa asiat ”kaikki tai ei mitään” tyyliin ja mielelläni laittaisin itseni likoon 100% yhdenvertaisemman ja toisista sekä planeetasta huolehtivan maailman puolesta. Mutta ihmisillä on erilaiset prioriteetit eikä politiikka tai edes äänestäminen kiinnosta kaikkia ja sekin on täysin hyväksyttävää.

Tuohon mun aamuiseen mollivoittoiseen tokaisuun viisas lapseni totesi, että ”Äiti, aurinko kuitenkin paistaa.” Niinpä, tästäkin vaalituloksesta on etsittävä hopeareunus. Minulle se on se, että pettymys ei johda lannistumiseen. Työtä tullaan tekemään paremman ja reilumman tulevaisuuden puolesta, ilmaston puolesta, syrjäytettyjen ja vähemmistöjen puolesta vielä enemmän ja isommalla palolla.