Tämä 10.9. kirjoittamani mielipide julkaistiin 20.9.2024 Etelä-Suomen Sanomissa.

Lahden kaupunginvaltuuston kaavailemien miljoonaleikkauksien pohjalta kaupungin nuoriin ja lapsiin kohdistuvat ennennäkemättömät leikkaukset. Sivistyslautakunnan enemmistön päätöksestä nämä leikkaukset tulevat tarkoittamaan esimerkiksi suurempia ryhmäkokoja sekä peruskoulussa, että lukiossa, rajuja leikkauksia nuorisopalveluista sekä 1.- ja 2.-luokkalaisten iltapäivätoiminnan lakkauttamista seuraavien vuosien aikana.

Iltapäivätoiminnan alasajon myötä Lahti olisi ensimmäinen kokoluokkansa kaupunki, joka ei tarjoa perheille tätä peruspalvelua. Perusopetuslain mukaan aamu- ja iltapäivätoiminnan tehtävä on muun muassa edistää lasten hyvinvointia ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa sekä ehkäistä syrjäytymistä ja lisätä osallisuutta (Perusopetuslaki 628/1998).

Kaupungissa, jossa etenkin sukupolvelta toiselle periytyvä syrjäytyminen on jo ongelmana, ei tuntuisi olevan varaa lakkauttaa tämän kaltaisia palveluita. Kaikki suunnitellut leikkaukset koskevat todennäköisesti kipeiten ja kasautuvasti niitä lapsia ja nuoria, joiden tuen tarve on erityisen suuri.

Kookoomuslainen kaupungin varavaltuutettu Teresa Rautapää esitti 10.9. mielipiteessään huolen siitä, että leikkausten vaihtoehdoksi esitetyt veronkorotukset voisivat haitata kaupungin houkuttelevuutta hyvätuloisten veronmaksajien osalta. Kuinka moni perheellinen kuitenkaan haluaa muuttaa kaupunkiin, jossa perusopetus ja lukiokoulutus ovat muita kaupunkeja huonommassa jamassa ja jossa ei saa sellaisia perustason palveluja, kuin iltapäivähoitoa pienille koululaisille? Pidemmällä tähtäimellä kaupunki, jossa syrjäytymisen ja eriarvoistumisen luomat ongelmat pahenevat, ei ole houkutteleva. Näissä päätöksissä ei kuitenkaan pitäisi ajatella ensimmäisenä jonkinlaista pientä joukkoa, joiden toivotaan muuttavan kaupunkiin. Luottamustoimen saaneiden päättäjien tehtävä on ajatella kaikkien nykyisten kaupunkilaisten hyvinvointia, myös niiden joiden elämäntilanne saattaa poiketa paljonkin omasta.

On kaunista sanoa, että lasten ja nuorten hyvinvoinnista vastaavat ennen kaikkea perheet ja kodit, mutta hyvinvointivaltion ja -kaupungin on tarjottava palvelut myös niille lapsille ja nuorille, joilla ei ole helpoimmat lähtökohdat kotona.

Ei tarvitse olla edes heikossa asemassa, jotta ymmärtää, että kaikilla ei ole isovanhempia tai läheisiä, jotka voisivat hoitaa ekaluokkalaista koulupäivän jälkeen ja auttaa läksyjen teossa. Tutkimusten mukaan lisääntynyt eriarvoistuminen näkyy jo nyt peruskoulussa siinä, että lapset, jotka saavat kotona tukea, pärjäävät muita paremmin.

Vaikka ajattelisi kylmän oikeistolaisesti, että heikoimmassa asemassa olevista huolehtiminen käy yhteiskunnalle liian kalliiksi, syrjäytyminen, heikompi koulutustaso ja ongelmat, jotka syntyvät, kun osa lapsista ja nuorista viettää aikansa kaduilla eikä heille suunnattujen palveluiden parissa, koituvat hyvin kalliiksi yhteiskunnalle – myös kaupungille.

Ihmisten arvoa ei kuulu mitata rahallisesti, mutta jos talous on se, joka määrää, lapsilta ja nuorilta leikkaaminen on todella huonoa taloudenhoitoa.